(1) Tasainen korroosio. Kromi on helpoin passivoida. Ilmakehän ympäristössä rauta-kromiseokset, joiden kromipitoisuus on yli 12 prosenttia, voidaan passivoida itse. Hapettavassa väliaineessa kromipitoisuus voidaan passivoida, kun kromipitoisuus on yli 17 prosenttia. Joissakin erittäin aggressiivisissa väliaineissa korkea kromi ja molybdeeni, nikkeli, kupari ja muut elementit voivat saada hyvän korroosionkestävyyden.
(2) Rakeiden välinen korroosio. Ferriittiset ruostumattomat teräkset kärsivät rakeidenvälisestä korroosiosta kuten austeniittiset ruostumattomat teräkset, mutta herkistyskäsittelyt ja lämpökäsittelyt tämän korroosion välttämiseksi ovat päinvastaisia. Ferriittinen ruostumaton teräs on altis rakeidenväliselle korroosiolle, kun se sammutetaan yli 925 asteen lämpötilassa, ja rakeidenväliselle korroosiolle altis tila (herkistetty tila) voidaan eliminoida lyhytaikaisella karkaisulla 650–815 asteessa. Ferriittisen teräksen rakeiden välinen korroosio johtuu myös karbidisaostuksesta johtuvasta kromista. Siksi teräksen hiili- ja typpipitoisuuden vähentäminen ja titaanin ja niobiumin kaltaisten elementtien lisääminen voivat vähentää rakeiden välisen korroosion herkkyyttä.
(3) Pistekorroosio ja rakokorroosio. Kromi ja molybdeeni ovat tehokkaimpia elementtejä parantamaan ruostumattoman teräksen piste- ja rakokorroosionkestävyyttä. Kun kromipitoisuus kasvaa, myös kromipitoisuus oksidikalvossa kasvaa ja kalvon kemiallinen stabiilisuus kasvaa. Molybdeeni adsorboituu aktiiviselle metallipinnalle MoO4:n muodossa, mikä estää metallin liukenemisen, edistää repassivoitumista ja estää kalvon tuhoutumisen. Siksi korkeakromi- ja molybdeenipitoisella ferriittisellä ruostumattomalla teräksellä on erinomainen piste- ja rakokorroosionkestävyys.
(4) Jännityskorroosion halkeilukestävyys. Rakenteen ominaisuuksista johtuen ferriittinen ruostumaton teräs on korroosionkestävä väliaineessa, jossa austeniittinen ruostumaton teräs tuottaa jännityskorroosiohalkeilua.
